Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Opalin muistoja ja todellisuutta hiisikapinan jälkeen


Ikäraja: K-7
Paritus: Opal Koboi ja Foaly

Genre: En osaa sanoa, fluffya ja hieman angstia??
Warning: Tämä on taas näitä minun ihania mielenhäiriöitäni, näin yhden Opal/Foaly videon ja ajatus vain putkahti päähäni. Minä TIEDÄN että ei ole ehkä sopivaa parittaa kentauria ja tonttua, ja TIEDÄN myös että tässä ei mainita sanaakaan kuudennen kirjan tapahtumista. Tämä alkaa heidän kouluajoiltaan.
Summary: Opalin muistoja  ja yllättävä käänne.

”Oli turvan koulutuskeskuksen ensimmäinen päivä nuorille opiskelijoille. Uudet opiskelijat hyppelehtivät hermostuneina rakennuksen pihalla odotellen luokkajakoja pienissä ryhmissä. Nuori tonttutyttö asteli varovaisena pihalle ja huomasi että oli tullut hieman myöhään muihin verrattuna, tai hän oli ajoissa ja muut aikaisessa. Hän antoi katseensa kiertää muiden joukossa ja muisti, että hänen paras ystävänsä ei ollutkaan pihalla sukkulaonnettomuuden takia. Hän oli paraikaa kriittisessä tilassa sairaalassa. Hän pelkäsi koko ajan, mutta kävi katsomassa keskiarvolistan. Hän oli listan yläpäässä, mutta vasta toisena. Hän järkyttyi. Hänen edellään oli vain yksi kentauri. Foaly. Hän maisteli nimeä suussaan. Kuulosti aika tutulta. Nimi maistui hieman.. herkulliselle?? Sitten hän muisti. Edellisen koulun viisain tyyppi, joka oli saanut jo muutaman patentin. Se häiritsi häntä ihan liikaa joten hän oli patentoinut itsekin jotain. Sitten hän tajusi että joku tönäisi häntä hellästi. Se oli hymyilevä Foaly. Hän otti Opalin olkapäästä ja kuiskasi:

– Nähdään tunnilla. Opal katsoi silmät pyöreinä ja tunsi lämmittävän tunteen rinnassaan. Ei kai hän vain ollut ihastunut kentauriin??”

Opal heräsi vankilan sängyllä ja itki. Hän muisti nuo ajat hyvin vaikka siitä olikin jo vuosikymmeniä aikaa.  Hän muisti ensi suudelmansa hänen kanssaan, hän muisti miten tämän kädet hyväilivät hänen poskeaan. Hiisikapinan jälkeen hän alkoi taas muistaa. Hän muisti taas miltä oli tuntunut pelätä ystävän puolesta, ja miten Foaly oli lohduttanut häntä ystävän kuoleman jälkeen.  Hän tunsi vihaa Artemista kohtaan, hän uskoi että hän olisi voinut estää suunnitelman sotkemisen. Gudgeon oli mokannut, ja nyt hän odotti tuomiota. Hän toivoi että hän voisi vain kadota ilmaan. Hän oli väsynyt ja alkoi muistella.

” –Otan osaa , Foaly sanoi järkyttyneenä , mutta rauhoittavalla äänellä ja nosti käden  Opalin olkapäälle. Opal-ressu, hän ajatteli. Ystävän menettäneen lohdutus on vaikeaa. Foaly toivoi että hän lakkaisi itkemästä. Opal nosti terävät kasvonsa, niin että Foaly näki hänen kauniit kyyneleiden kastelemat silmät. Foaly oli ymmällään. Hän yritti ilmeisesti vastustaa jotain. Mutta sitten hän siirtyi hieman lähemmäs Opalia ja suuteli tätä. Opal rauhoittui ja vastasi suudelmaan.”

Opal havahtui mietteistään kun vartija kolisteli ovella. Opal oli kerrankin paikallaan sängyllä ja tuijotti vartijaa kitkerästi, mutta silloin vartija sanoi:

-Sinulle on vieras. Opal ei voinut uskoa korviaan. Hän nyökkäsi, ja oli vähällä nauraa, kun näki vieraan. Se oli Foaly.

-Mi-mitä sinä täällä oikein teet?? Opal kysyi sydän pamppaillen. Hän oli yllättynyt.

– Mitäs luulisit? Sinua tulin katsomaan, Foaly naurahti ja varmisti että vartija oli mennyt. –Minulla oli, tiedätkös ikävä sinua.

– Minullakin sinua, Opal sanoi kyynelsilmin. Hän oli kaivannut ihanaa kentauriaan liian pitkään. Hän ei löytänyt sanoja. Hän vain suuteli Foalya ja sai vastauksen.

Foaly hirnahti huvittuneena ja supatt:
-Tämä ei ole ehkä ihan turvallisin paikka, koetan saada sinut ulos suostuttelemalla johtoportaita. Opal hymyili, mutta katseessa kuulsi epätoivo. Hän nojasi Foalyyn ja itki hieman.
-Nyt sinä varmaan vihaat minua, Opal yritti kuiskata, mutta sain vaivoin ääntä kuuluviin.
-Me kaikki teemme virheitä, uskoisin. Sitäpaitsi, tavallaan ymmärrän sinua. Rauhoitu, Foaly pyysi.
-Minun täytyy mennä, mutta tulen varmaankin pian käymään, jos pääsen. Tulen varmasti, hän jatkoi ja sipaisi tytön leukaa. Tonttu hihitti hiukan ja läimäytti kentauria ryntäille. Foaly hermostui leikisti:
-Senkin... Et oikeasti tiedä miten noin hento käsi kutittaa. Sitä paitsi tuo ei edes kunnolla tullut lyöntinä. Hei hei.
-Näkemiin, Opal kuiskasi ja asettui muka masentuneena sängylle. Tässä olisi lisää pohdittavaa vähäksi aikaa. Syy pysyä järjissään. Syy miksi pitää esittää kilttiä ja katuvaa.
Hän asettui sängylle makaamaan ja kuuli vielä kavioiden kopseen kaikuvan käytävällä. Suljettuaan silmänsä hän alkoi ajatella kaksoiselämän huonoja puolia. Hän vaipui syvään tajuttomuuden tilaan ja alkoi muistella.

"-Ms. Koboi, maa kutsuu, opettaja sanoi Opalin nenän edessä. Ilmeisesti kaipaillut vastausta johonkin, mutta Opalin aivot olivat muualle lentäneet. Hän vain vilkuili luokan toiselle sivulle ja piirteli epämääräisiä sydämiä kaavioihinsa. Yht´äkkiä Foaly sattui katsomaan häneen päin ja hymyili. Opalin sydän pamppaili villisti ja hänen poskensa punoittivat hieman. Hieman lisää sydämiä kotiläksyjen merkkinä. Sitten hän muisti opettajan, entisen HALLiJan työntekijän.
-Niin, opettaja??
-Kysyin sinulta kysymyksen. Paljonko on x jos x+15,3 on 105??
-Eikö se ole... Opal yritti laskea päässään mutta ei jaksanut. Se oli ensimmäinen kerta kun hän ei osannut tehtävää. Kentauri vaikutti koulunkäyntiin, ei se käynyt laatuun. Ei vanhempien mielestä. Hän käytti aina vähintään t-paitaa, koska ei halunnut että muut näkisivät hänen arpensa. Hänen isänsä ei koskaan ollut ymmärtänyt että tyttöä ei saanut painostaa liikaa. Yksikin pikku rike ja jo isä hermostui, että Opalin selkä oli ihan verillä. "

Opalin kupla puhkesi, kun joku tuli ravisuttamaan kaltereita. Kukas muu se olikaan kuin Holly Short, hänen inhoamansa keiju.

©2017 Fowl Manor -Suomen suurin ja paras - suntuubi.com